Tervetuloa lukemaan
Susiraja Metal Clubin blogia! Kirjoittelemme tänne kaikenlaista aina
paikallisesta metallimusiikista keikka- ja reissuraportteihin. Toisin sanoen siitä,
mistä ikinä kelläkin sanottavaa löytyy.
---
Loppuvuosi 2010. Suvaksen
saunanlauteilla kosteissa merkeissä saatiin idea metallimusiikin yhdistyksen
perustamisesta. ”Ois muuten siisti pitää näitä pippaloita enemmänkin”,
pohdimme. Nämä keskustelut jättivät siemenen ajatuksiimme, joiden seurauksena
Susiraja Metal Club perustettiin muutama kuukausi myöhemmin. Muistan mitä
ajattelin silloin joensuulaisesta metalliskenestä noin yleisesti. Ehkä yksi
negatiivisessa mielessä mieleenpainuvimmista illoista vietettiin sittemmin
kuopatussa Kellarissa (nykyisin Kerubin kellari). Vuosi taisi olla 2009 tai
2010, ja lauteilla oli niinkin kovia yhtyeitä kuin Devian, Belphegor sekä Unleashed. Paikalla oli arviolta 30
henkilöä, mikä oli harmillisen vähän noin hienoille bändeille.
Tuo ajatus puoliksi tyhjästä
salista peilasi senhetkistä mielikuvaani joensuulaisesta metalliskenestä.
Toisaalta se saattoi olla liioiteltua pessimismiä, toisaalta ei. Millainen oli
paikallinen metalliskene vuosikymmenen vaihteessa? Keikkajärjestäjä Hurmos
Titsor lopetti toimintansa muutama vuosi aiemmin, ja se jätti aukon kaupungin
tarjontaan. Myönnettäköön etten seuraillut silloin paikallisia touhuja yhtä aktiivisesti
kuin nyt, mutta lonkalta heitettynä voin sanoa, että ylöspäin ollaan tultu ja
aika hitosti! Kerubissa soittelevat sellaiset bändit kuin Sabaton sekä Arch Enemy,
ja La Barre täyttää marginaalisemman metallin ystävien tarpeet. Kuitenkin
eniten kehitystä on tapahtunut nimenomaan ruohonjuuritasolla.
Paikallinen Detonator voitti Popmuusikoiden järjestämän Hyvä Jätkät! -bändikilpailun
pari viikkoa sitten. Itse asiassa Detonator taitaa olla jo kolmas metallibändi
putkeen, joka korjasi kyseisen pystin: edellisvuonna palkinto meni Inthracedille, ja sitä aiemmin homman
hoiti Distress of Ruin. Kun seurailen
joensuulaisten bändien tekemisiä tällä hetkellä, voin todellakin olla ylpeä.
Lähestyminen, ei vain soittamiseen, vaan myös tuotantoon ja promootioon, on
melko ammattimaista, pitkällä tähtäimellä suunniteltua sekä tavoitteellista.
Toki asiat tulee suhteuttaa, sillä puhumme ilman levy-yhtiöiden tukea
toimivista bändeistä, jotka eivät ole vielä saavuttaneet suurempaa suosiota
kotipitäjänsä ulkopuolella. Kuitenkin myös tukitoimintojen osaamista
kaupungista löytyy.
Kun kysytään satunnaiselta suomalaiselta
metallijannulta joensuulaisista metallibändeistä, on vastaus todennäköisesti Insomnium. Joku saattaa myös tunnistaa
kovassa nosteessa olevan Nerve Endin.
Doomin ystävät tietänevät Hooded Menacen
ja vanhemmat jäärät Phlegethonin.
Mutta myöntäkäämme, Joensuuta ei varsinaisesti mielletä Suomessa metallikaupungiksi.
Vaikka joensuulaiset bändit eivät
ole hirveämmin breakanneetkaan (voi kuinka vihaan tuota sanaa), pinnan alla
kuohuu. Aiemmin bändikisan yhteydessä mainitsemieni bändien lisäksi kaupungista
löytyy sellaisia orkestereita kuin Cult
of Endtime, Systematic Sickness Kin
ja Inharmonic, joilta voimme odottaa
lähivuosina jonkinlaista murtautumista kotimaan raskaan musiikin markkinoille.
Tämä vaatii tietenkin kovaa työtä ja tunteenpaloa sen oman unelman
saavuttamiseksi, mutta myös ammattimaista asennoitumista oman taiteen
tuottamiseen ja esittämiseen. Kuitenkin lähtökohdat ja puitteet Joensuussa ovat
huomattavasti paremmat verrattuna muihin saman kokoluokan kaupunkeihin, sillä
ammattiosaamista löytyy muun muassa Popmuusikoiden puolelta vaikka muille
jakaa.
Tiedä häntä, vaikka viiden vuoden
päästä Joensuu miellettäisiinkin valtakunnallisesti metallikaupungiksi. Se on
kuitenkin varmaa, että kehitys kulkee ehdottomasti oikeaan suuntaan. Kyllä, vuoden
2014 loppuvaiheessa joensuulainen metallimusiikki elää ja voi hyvin.
- Petri Lauronen / Susiraja Metal Club ry:n puheenjohtaja
