SMC vs. raha

Puhutaas välillä rahasta. Aika monesti meille tulee ehdotuksia kaikenlaisista jännistä projekteista, jotka olisi hemmetin kiva toteuttaa, jos olisi rahaa. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on selventää sitä, mistä raha meidän toiminnan pyörittämiseen tulee. En halua kirjoittaa sadatta musiikkialan avautumista siitä kun nyyh, ei ole oravannahkoja tarpeeksi, että voisi rokkikukkoilla baaritiskillä. Näissä hommissa ei raha liiku ja jos joku on rahan perässä, suosittelen leikkaamaan tukan ja menemään oikeisiin töihin.

Rahaa tulee käytännössä kolmesta eri lähteestä: pääsylipuista, jäsenmaksuista ja fanituotemyynnistä. Rahaa menee keikkailtojen kulujen kattamiseen, promootioon, bändien syöttämiseen ja juottamiseen, bändien kulujen kattamiseen ja sekalaisten hallintokulujen kattamiseen. Useimmiten saadaan maksettua bändeille myös liksaa. SMC:n porukka ei rahoja saa, eikä rahakorvausta työlle kukaan ole ikinä kysynytkään. Käytännössä siis kaikki menee kulujen kattamiseen.

Tarkka taloudenpito on elinehtona tämmöiselle tivolille. Jokainen teippirullan hankinta funtsitaan erikseen ja jokainen euro pistetään venymään. Kun tehdään itse, säästetään. Somistusbudjetit pystytään pitämään parissakympissä siksi, että toisen roska on toisen aarre. Kokemuksen kautta pystytään hyvin tarkkaan ennustamaan se, kuinka paljon mikäkin keikkailta vetää porukkaa. Joskus tulee pettymyksiä ja joskus onnistumisia.

Kassareserviä pitää olla sen verran, että toiminta ei lopu, jos yksi keikkailta menee huonosti. Paikataan sitten seuraavalla illalla ja muilla tuloilla. Sen sijaan pari kertaa on ollut tilanne, jossa reservi on käytetty epäonnistumisien seurauksena käytännössä kokonaan. Ei tarvita kuin yksi kommunikaatiokatkos, niin kassa vajuu. Keikkaillaksi kaupunkiin rantautunut blashyrk saa ihmiset jäämään himaan, jolloin lipputulot harvoin riittävät kaikkien kulujen kattamiseen.

Olemme saaneet ”amatööriporukaksi” jopa yllättävän hyvän maineen keikkajärjestänä Suomessa. Vaikka maksamamme keikkaliksat eivät päätä huimaa, bändit joustavat monesti meidän kohdalla rahasta ihan vain siksi, koska haluavat tulla meille soittamaan. On sitten paljon kivempaa maksaa bändille vaikka edes parikymppiä enemmän kuin on aiemmin sovittu. Tämä ei aina tietenkään onnistu, mutta ajatustasolla pidän tästä meiningistä: olisihan se kakkaa, jos bändi joustaa ensin, eikä saa siitä konkreettista kiitosta.

Jokakesäinen Surmakuja on sitten ihan oma lukunsa. Tapahtuman sisäänpääsy on ilmainen, joten raha on revittävä jostain muualta. Menneinä vuosina kaupunki on rahoittanut 50 % kuluista. Toinen puolikas on rahoitettu SMC:n omasta pussista ja muutaman sponsorin avulla. Sponsoreiden hankinta on kuitenkin vaikeaa: yleensä yhdistyshommia hoidetaan iltaisin eli silloin, kun meidän porukka ei ole töissä tai koulussa. Myynti rajoittuu aikataulun hankaluuden lisäksi osaamiseen. Tämän takia kulut pidetään minimissään.

Suomeksi sanottuna kulujen minimoiminen tarkoittaa paikallisia bändejä, koska matkakuluja ei käytännössä ole. Tämä on luonut kuitenkin eräänlaisen win-win -tilanteen: Surmikselle tulee paljon sellaista porukkaa, jotka eivät muuten käy SMC:n keikoilla. Näin paikalliset bändit pääsevät esiintymään uuden yleisön edessä. Myös meitä rahallisesti tukeva kaupunki tykkää siitä, että esitellään mieluummin paikallista osaamista kuin että buukattaisiin joku muualta tuleva kuuluisuus. Sitten vielä viimeisenä: Moni tyyppi on sanonut, että Surmis toimii rokkiviikonlopun starttaajana. Bändit ja yleisö tykkäävät, kun hommat hoituvat kavereiden kesken. Meininki onkin ollut joka kerta taattu! Kyseessä on myös SMC:n viimeinen tapahtuma ennen kesälomaa, joten hommat kulminoituvat kyseiseen torstaihin myös SMC:n porukoilla.

Loppuun vielä pohdinta siitä, millaista homma olisi, jos kassaan päätyisi vaikka lottovoiton seurauksena paljon rahaa. Tietysti sitä pystyttäisiin kanavoimaan bänditoiminnan kehittämiseen, jota hoitamaan pystyisi palkkaamaan tyypin. Näkisimme myös tunnetumpia bändejä kohtuullisella sisäänpääsymaksulla. Eikä olisi enää painetta kassajonossa, kun ostan uuden rullan jesaria…

Nääh, tuntuu liian vieraalta, helpolta. Ei bändit ikinä opi pääsemään pitkälle, jos ei tarvitse tunkea käsiä paskaan. Yhteisöllisyys syntyy siitä, kun tulet katsomaan kaverin bändiä support-mielessä, tai kun jauhat shittiä vierailevan bändin rumpalin kanssa baaritiskillä. Tunnetumpiakin bändejä pääsee kyllä katsomaan. Kerubi ja Ilosaarirock pitävät tästä huolen ja jos ei tarjonta riitä, junat ja bussit kulkevat joka suuntaan. Väittäisin, että ihan hyvin meillä menee. Ja vaikka näihin hommiin onkin sellainen viha-rakkaussuhde, en silti vaihtaisi mitään pois. Mistään hinnasta.

Hyvää rokkiviikkoa kaikille!

- Petri Lauronen, Susiraja Metal Club ry:n puheenjohtaja

SMC:n viikonlopun soittolista - Pete Lauronen

SMC:n viikonlopun soittolistan on koonnut yhdistyksen puheenjohtaja Pete Lauronen.



Millaista musiikkia kuuntelet?

Kuuntelen lähinnä black ja death metalia. Olen melko nirso joillekin tietyille genreille, enkä liiemmin jaksa käyttää aikaa uuden musiikin etsintään. Kun sitten löydän jonkin hyvän levyn tai bändin, niin luukutan sen mieluummin puhki. Olen oikeastaan aina tykännyt musiikissani tällaisesta ”tutusta ja turvallisesta”.

Miksi juuri näin?

Varsinkin black metalin puolelta löydän usein fiiliksiä, jota muista tyylilajeista ei löydy. Jos pitää tarkentaa, pidän enemmän sellaisesta tunnelmallisemmasta setistä kuin raivokkaasta berserkistä, vaikka välillä niillekin on paikkansa. Black metal on muutenkin vakavoitunut viimeisten vuosien aikana, eikä homma ole enää mielestäni pelkkää teini-ikäisten Tolkien-fiilistelyä tai väsynyttä ”Satan rules” -mantraa. Teemoissa alkaa löytymään enemmän syvyyttä ja ajatusta. Hyvä niin! Kun sitten mennään enemmän tuonne death metalin ja muun metallin puolelle, niin sellainen puolitempoinen riffittely iskee parhaiten. Silloin hyvän kuuloiset biisit ovat pääasia.

Kuunteletko muuta kuin metallia?

Toki välillä on mukava kuunnella myös hieman hilpeämpää tavaraa. Kuuntelen jonkin verran myös rockia, 70-80 -lukujen hard rockia ja sitten vielä perinteisempää heviä. Jos biisit kuulostavat hyvälle, niin siinähän ei ole mitään vikaa. Yleensä kaipaan tältä osastolta sellaista helpommin lähestyttävää hittikamaa. Aivot narikkaan ja kunnon rokki soimaan!

Mistä pidät joensuulaisessa metallikentässä?

Pidän sen monimuotoisuudesta ja yhtenäisyydestä. Vaikka ihmisiä on paljon eri taustoista varustettuina eri musiikkimaulla, on kuppikuntaisuutta yllättävän vähän. Olen joskus kuullut, että joissain kaupungeissa on vähän sellaisia ”jengejä” aina tietyn genren ympärillä, eivätkä ne hengaile kuin keskenään. Itseäni ei moinen rinkirunkkailu hirveämmin napostele. Musiikki on aina ollut itselleni hyvin henkilökohtainen asia, enkä yleensä jaksa hirveästi tuputtaa muille kuuntelujani. Jos sattuu tulemaan joku hyvä uusi tuttavuus vastaan, niin vinkkaan siitä kyllä muille. Mutta siis en tästä syystä valitse seuraani pelkän musiikin takia ja on ihan kiva, että Joensuussa porukkaa ei arvioida myöskään sen perusteella.

Miten viikonlopun soittolista muokkautuu?

Yllättävän vaikeaa on lähteä miettimään, että mitä sinne tunkisi. En kuuntele musiikkia juurikaan Spotifysta sen takia, että sieltä löytyy hieman nihkeästi välillä tavaraa. Kuitenkin levyhyllyä selatessa listalle alkoi muodostua sekalainen kattaus ikivihreää ja sitten sellaista, mitä tulee juuri nyt kuunneltua aika paljon. Olen viime aikoina kuunnellut paljon itäeurooppalaista black metalia ja jonkin verran suomalaista tummempaa tuotantoa, joten se näkyy listalla, ehkä. Muuten aika randomilla heittelin biisejä listalle, joten jos tekisin tämän huomenna, tulos olisi varmaan aika erilainen.

Mitäs viikonlopputerveisiä laitetaan metalliporukoille?

Kuuntele musiikkia ja nauti elämästä. Koe maailmaa muutenkin kuin ruudun läpi. Käykää keikoilla ja tulkaa törmätessä rupattelemaan!

SMC Live ennakko: Devenial Verdict

Vuoden ensimmäistä Liveä vietetään mullankatkuisissa tunnelmissa. Homman nimi on Death Metal ja sitä meille ovat tarjoilemassa joensuulainen Inharmonic ja helsinkiläinen Devenial Verdict. Kyselimme bändeiltä hieman ennakkotunnelmia sekä muita kuulumisia.

Seuraavaksi äänessä Devenial Verdict! (Lue Inharmonicin haastattelu täältä)

Minkäslainen poppoo meille on tulossa Joensuun metallikansaa ilahduttamaan?

Ollaan aloitettu aika kaahaavasta death grindistä silloin joskus 2006 ja nyt sitten soundi on kasvanut vuosien saatossa vähän synkemmäksi ja ahdistavammaksi, nopeutta silti paikoitellen unohtamatta.
Biisien kestot ovat olleet tasaisesti nyt nousussa, mutta ei tässä tarkoitus ole lähteä mihinkään Death/Doom hommiin kuitenkaan tulevaisuudessa. Tiukat riffit yhdistyvät ahdistaviin melodioihin, riitasointuihin ja painostaviin vokaaleihin.

Toimitte Helsingissä, kuinka metalliskene voi siellä? Teillä on jo kymmenen vuotta bänditoimintaa alla, onko se luonut teille vakaan aseman Helsingin metalliskenessä?

Helsingin metalliskene on aika pirstaleinen. Black- ja death metal sekä muut genret elävät aika lailla omissa kuplissaan, mutta yleisesti keikkoja on ja jopa ylitarjontaakin. Usein on valittava kovien keikkojen välillä kun kaikkialle ei ehdi. Olemme olleet onnekkaita että vaikka meidän musalle ei oikein stadista hengenheimolaisia liikaa ole, meitä pyydellään keikoille jatkuvasti joten ei pysty valittamaan! Meininki keikoilla on aina ollut Helsingissä meillä hyvä, joten siitä kiitos jengille jotka paikalle aina raahautuu.

Kävitte viime vuoden puolella keikkailemassa Virossa? Millainen kokemus se oli?

Helvetin mukava kokemus! Voidaan suositella lämpimästi muillekkin suomalaisille bändeille sinne lähtemistä. Jengi otti uudetkin tuttavuudet lämpimästi vastaan ja yleisöä oli enemmän kuin odotimme. Tallinnassa mukavia keikkapaikkojakin on jo useampia joten puitteet ovat kunnossa jos lahden yli uskaltautuu. Meidän keikalla oli vähän cross over -genret, kun Nuclear Omniciden kanssa oltiin reissussa, mutta se ei virolaisia tuntunut hidastavan.

Mitä projekteja teillä on tiedossa tulevaisuudessa?

Soulthirst EP:n jatkoksi ollaan kirjoittamassa uutta materiaalia, jota toivottavasti olisi tarkotus päästä nauhoittelemaan syksyllä, joten tähtäimessä on uusi julkaisu vuoden 2019 alkuun. Devenial Verdict -uutukaisen lisäksi ollaan oltu tosi kiireisiä eri sivuprojektiemme kanssa: Basisti Antilla on Hooded Menacen lisäksi rumpali Okon kanssa uusi yhteinen projekti, joka julkaisee loppuvuodesta debyyttiä.
Kitaristi Sebastian liittyi aiemmin Nuclear Omnicideen ja perusti vielä kaiken kukkuraksi äärimmäisen kovan rockkipoppoon jolta on odotettavissa äärimmäisen tiukkaa settiä lähitulevaisuudessa. Keikkaa on tarkoitus soittaa lisää loppuvuodesta maltillisesti.

Miksi joensuulaisten kannattaa ehdottomasti tulla katsomaan keikkanne? Onko teillä jotain ennakko-odotuksia Joensuun suhteen?

Hooded Menacen Lassehan on kylänpoikia ja ehdottomasti suositteli soittohommia idässä! Meitä on usein luonnehdittu äärimmäisen intensiiviseksi livebändiksi joten eiköhän joensuulaisten pidä tulla tarkistamaan väitteen paikkansapitävyys.

Loppukommentteja tai terveisiä faneille?

Keep supporting real death metal.

SMC Live! La Barressa lauantaina 24.3. klo 22

SMC Live ennakko: Inharmonic

Vuoden ensimmäistä Liveä vietetään mullankatkuisissa tunnelmissa. Homman nimi on Death Metal ja sitä meille ovat tarjoilemassa joensuulainen Inharmonic ja helsinkiläinen Devenial Verdict. Kyselimme bändeiltä hieman ennakkotunnelmia sekä muita kuulumisia.

Päästetään ensin ääneen Inharmonic. (Lue Devenial Verdictin haastattelu täältä)

Olette Joensuun metallipiireissä jo tunnettu yhtye. Mikä on faneilta saadun tuen merkitys yhtyeenne toiminnalle?

Onhan se mahtavaa, kun joku sanoo tykkäävänsä Inharmonicin musasta ja käy uskollisesti keikoilla niskojaan vatkaamassa. Kliseisesti tietty voi sanoa, että pääasiassa tätä tehdään omaksi iloksi koska death metal nyt vain on siisti juttu. Jos muillekin kolahtaa ja levyt ja paidat lähtee keikalta mukaan niin helevetin hyvä!

Saitte äskettäin uuden EP:n äänitykset valmiiksi, onnea sen puolesta! Minkälainen prosessi EP:n teko oli, ja minkälaisia biisejä siltä löytyy?

Tätä EP:tä lähestyttiin vähän eri kulmasta kuin aiempia julkaisuja. Uglyyn ja Flesh Infernoon verrattuna soundimaailma on aika raaka ja pienet epätäydellisyydet on jätetty ihan huoletta kaikkien kuultavaksi. Vähän sellaista ykkösellä purkkiin -tyyppistä meininkiä siis, mutta ei nyt ihan punkkia kuitenkaan.
EP:lle tulee neljä biisiä. Osa biiseistä itse asiassa aika vanhoja, mutta ne eivät vain ole löytäneet paikkaansa aiemmilta levyiltä. Aivoton kaahaus on varmaan se termi, joka parhaiten näitä biisejä kuvaa. Tuttua Inharmonicia toisin sanoen, mutta vielä aiempaa puupäisemmällä otteella.

Mitä projekteja teillä on tiedossa tulevaisuudessa?
Koitetaan soittaa keikkoja ja nyt kun vanhat biisit on saatu ulos kehosta, niin voidaan alkaa keskittyä kokonaan uusiin juttuihin. Mahdollisesti siihen täyspitkään albumiin, jossa raakuus ja puupäisyys tulevat olemaan myös vallitsevia elementtejä.

Teillä on keikka Kuopiossa juuri ennen Joensuun 24.3 keikkaa. Onko Kuopio tuttu keikkapaikka vai onko tämä uusi aluevaltaus?

Taitaa olla uusi aluevaltaus, katellaan onko porukka messissä vai tuleeko moraa kylkeen.

Mikä on se ”next level” Joensuun jälkeen? Missä päin haluaisitte tehdä yhtyettänne tunnetummaksi?

Vähän jos tulee uusia kuuntelijoita levyjen myötä ja välillä pääsee vaikka etelään keikalle möykkäämään niin ihan hyvä. Undergroundissa on hyvä olla ja sinne metalli kuuluu.

Loppukommentteja tai terveisiä faneille?

Nuclear winter!

SMC Live! La Barressa lauantaina 24.3. klo 22

Helevetin kokit - osa 1: Sikaleivät, ranskalaiset ja majoneesi

Ruuan tehtävä ei ole vain tyydyttää kehomme pakollista ravinnontarvetta. Sen tehtävä on ravita myös mieltä. Kun ruuan valmistukseen käytetään muutama tunti aikaa kavereiden kanssa, lopputulos on parempi, kuin tyrkkäisi roiskeläpän mikroon ja vetäisi sen väljähtyneen keskiketterän kanssa. 

Sikaleivät ovat mitä oivin ratkaisu hetkeen, jolloin tiedossa on maailman valloitus. Rasvaa ja hiilareita, eli kaikkea mitä kasvava yksilö tarvitsee tulevalle matkalleen!

Possun valmistelu

• Possun etuselkää/kassleria/lapaa
• Sipulia
• Porkkanaa
• Selleriä
• Laakerinlehti
• Suolaa
• Mustapippuria

1. Hiero possun pintaan reilusti suolaa ja rouhittua mustapippuria.
2. Paahda rouheasti pilkotut kasvikset uunissa, kunnes ne saavat hieman tummaa väriä.
3. Lado kasvikset pataan ja asettele liha päälle.
4. Lisää vettä siten, että liha peittyy melkein kokonaan.
5. Laita pataan kansi ja unohda koko roska 175-asteiseen uuniin muhimaan.
6. Possu on valmista, kun se on ollut uunissa tarpeeksi pitkään. Pari tuntia on minimi. Jos käytät lihalämpömittaria, on sisälämpötilan hyvä olla 92-astetta.
7. Ota possu uunista ja erottele isoimmat läskinpalat veks. Siivilöi liemi kastiketta varten. 

Possun pintasavustus

• Folio
• Heinää
• Kannellinen kattila

1. Lataa kannellinen kattila possulla.
2. Ota pala foliota ja tee kuivasta heinästä nyytti. Jätä suuosa hieman raolleen
3. Sytytyä heinät toholla, laita nyytti kattilaan ja kansi päälle.
4. Anna maustua 10-20 minuuttia.
5. Voit käyttää savustukseen heinän lisäksi oikeastaan mitä tahansa kuivaa ainetta, joka savuaa.

Sipulipyree

• Sipulia
• Valkosipulia
• Oliiviöljyä
• Kermaa
• Valkoviinietikkaa
• Suolaa ja mustapippuria

1. Pilko sipulit ja valkosipulit ronskin kokoisiksi paloiksi
2. Lisää paistinpannuun oliiviöljyä ja kuullota sipuleita keskilämmöllä noin 20 minuuttia. Elä ruskista!
3. Kun sipuleista on kuullotettu nestettä tarpeeksi ja ne ovat pehmenneet, laita ne korkeareunaiseen kulhoon.
4. Mausta tässä vaiheessa voilla, suolalla, valkopippurilla ja valkoviinietikalla.
5. Soseuta pyreeksi tehosekoittimella. Kun lisäät joukkoon hieman kermaa, pääset kuohkeampaan lopputulokseen.

Bourbon-kastike

• Possun liemi
• Bourbonia
• Suolaa
• Siirappia tai ruokosokeria
• Voita

1. Poista possuliemestä enimmät pintarasvat kauhalla. Siivilöi possun liemi. Voit käyttää siivilöidessä harsoa, jolloin saat fiinimmän lopputuloksen. 
2. Keitä lientä niin kauan, kun sitä on jäljellä enää vajaa desi.
3. Lisää joukkoon desin verran bourbonia ja jatka keittämistä. Älä lisää viskiä liesituulettimen alla, sillä alkoholi saattaa leimahtaa. Jos näin käy, voit sammuttaa liekin kannen avulla tai antaa sen palaa loppuun. Jatka keittämistä.
4. Kun kastike on hieman saennut, lisää joukkoon ripaus suolaa ja maista. Kun kastike maistuu hyvältä, lisää mallassiirappia tai ruokosokeria siten, että kastikkeesta tulee selkeästi makea.
5. Sulata joukkoon lopuksi 25 g voita. Kastiketta ei voi kiehuttaa enää tämän jälkeen, jotta voi ei juoksetu.

Possuleivän kokoaminen

1. Laita leivät pellille ja lisää niiden päälle hieman oliiviöljyä. Paahda niitä 250-asteisessa uunissa muutama minuutti, kunnes pinta alkaa olla hieman rapea.
2. Voitele leivät sipulipyreellä ja aseta päälle reilusti savujuustoa. Laita uuniin, kunnes juusto on sulanut.
3. Laita leipien päälle possu ja ruokalusikallinen kastiketta per leipä. Tarjoile ranskalaisten ja majoneesin kanssa.

Ranskalaiset

• Perunoita
• Vehnäjauhoja
• Suolaa ja mustapippuria
• Öljyä

1. Pese perunat ja pilko ne kuorineen ranskalaisiksi.
2. Lisää ranet kattilaan, aseta päälle kylmää vettä ja reilusti suolaa.
3. Laita kattila kuumalle levylle ja anna kiehua, kunnes perunat ovat pehmenneet hieman.
4. Huuhtele perunat kylmällä vedellä ja anna niiden kuivua hieman. Aseta perunat kulhoon.
5. Tee mausteseos vehnäjauhosta, suolasta, mustapippurista ja muista haluamistasi mausteista.
6. Lisää perunoiden päälle reilusti öljyä, jotta perunat ovat kauttaaltaan öljyn peitossa. Kaada mausteseos perunoiden päälle ja sekoita varovasti. Mausteseos paakkuuntuu hieman, mutta se ei haittaa.
7. Laita perunoita pellille vain yksi kerros. Tyrkkää perunat kuumaan, 250-asteiseen uuniin ja anna olla niin pitkään, kunnes ne ovat rapeita. Parhaan lopputuloksen saat, kun kääntelet perunoita välillä. 

Majoneesi

• 2 keltuaista
• Rypsiöljyä
• Sinappia
• Suolaa
• Valkoviinietikkaa
• Valkopippuria
• Sokeria

1. Lisää kulhon pohjalle kaksi keltuaista ja nokare sinappia.
2. Ala kaataa rypsiöljyä ohuena nauhana samalla vatkaten. Öljyn tulisi sekoittua seokseen saman tien.
3. Lisää öljyä kunnes koostumus on silkkinen, kiiltävä ja jämäkkä. Kahteen keltuaiseen menee noin pari desiä öljyä.
4. Kunnes koostumus on sopiva, mausta majoneesi. Lisää ensin valkoviinietikkaa, suolaa ja sokeria kunnes maku on tasapainoinen. Mausta sen jälkeen valkopippurilla ja muilla haluamillasi mausteilla. Jos haluat tehdä valkosipulimajoneesin, voit lisätä pari rikottua valkosipulinkynttä jo vatkausvaiheessa.

Susiraja Metal Club vuonna 2018

Vuosi on vaihtunut ja vanhan pölyt karistuvat lahkeista, kun juoksemme kohti uusia polkuja. Uusi vuosi, uudet kujeet, sanotaan. 

Tulevana vuonna SMC on jälleen kerran muutoksen polulla. Tarkastelimme pari kuukautta sitten toimintaa kriittisesti ja pohdimme, miksi SMC on olemassa. Hieman sumea kuva tekemisen tarkoituksesta terävöityi ja tämän myötä vuosi 2018 näyttää erilaiselta, mutta loogiselta.

Syksyllä mietin, miksi halusin olla mukana perustamassa SMC:tä. Olen kotoisin Joensuun liepeiltä Reijolasta, eikä kylällä ollut niin sanotusti ruuhkaa metalli-ihmisistä. Vaikka kavereita löytyikin, jotain sosiaalisessa elämässä jäi aina puuttumaan.

Kun sitten muutin Joensuuhun, tutustuin pikkuhiljaa muihin samaa polkua tallaaviin. Aukko alkoi täyttyä oman aktiivisuuden kautta lähinnä keikoilla ja baareissa.

Nykyisin homma ei kaiken maailman naamakirjojen sun muiden takia ole niin yksinkertaista: on helppoa osallistua keskusteluun, mutta kuuluminen ”piiriin”, laumaan, on ihan toinen asia.

Itselleni SMC edustaa ennen kaikkea yhteisöä, toista kotia ja jopa jossain mielessä perhettä. SMC on omanlaatuisten persoonien instituutio. Näitä persoonia yhdistää rakkaus metallimusiikkiin. Kaikki ovat erilaisia, mutta kenenkään ei tarvitse olla yksin.

Vuoden 2018 kantavia teemoja on juuri tuo laumaan kuuluminen. Pari viime vuotta on menty keikat edellä, mutta nyt alamme keskittyä entistä enemmän jäsenten yhteisöllisyyteen.

Tämän takia järjestämme joka kuukausi vähintään yhden tilaisuuden, jossa jäsenet pystyvät juttelemaan, hengailemaan ja tutustumaan toisiinsa myös muualla, kuin keikalla tai virtuaalimaailmassa. Tätä kautta laumamme kasvaa vahvaksi ja joensuulainen metalliskene viriiliksi.

Olkoon vuosi 2018 meille suosiollinen!

Petri Lauronen