Saku Schildt kirjoitti marraskuussa Rumban nettisivuille kolumnin otsikolla
”Kunpa Iron Maiden lopettaisi pian”. Artikkelin luettuani mieleeni
suorastaan tulvi ajatuksia, ja aikani asiaa kypsyteltyäni, halusin kasata
ajatukseni johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Tämä tuore blogi mahdollisti
minulle foorumin, jonka kautta tuoda ajatukseni esille. Pistetään siis nakkia
toisen eteen!
Ihan
kärkeen esitän kysymyksen, joka saa minut kuulostamaan juuri sellaiselta jäärältä,
joista Saku kirjoittaa. Miksi vanhalta kuulostaminen on automaattisesti paha
asia? Mitä se vanha sitten on? Ensimmäisenä tulee mieleeni, että jos jokin on
”vanhaa” tässä ajassa, on se kulkeutunut ihmisten mukana aika perhanan monta
vuotta! Olisiko sana ajaton sittenkin parempi? Jotain ajatonta ja käsin
koskettelematonta, mikä saa alkukaltaiset synapsimme sykkimään siten, että
tunnemme vetoa näitä ajattomia ja puhtaita asioita kohtaan vuodesta ja
sukupolvesta toiseen.
Rumban
kaltainen veteraani on vuosikymmeniensä varrella jo todistanut oman paikkansa
trendien luojana ja tulevien tuulien haistelijana. Sitä ei kukaan kiellä. Ehkä
juuri siksi se tänäkin päivänä vielä kuvittelee pystyvänsä samaan, ja siksi
toimituspäällikkö kirjoitti tuon lopunajan profetia-artikkelinsa. Ajat ovat
kuitenkin muuttuneet. Vaikka kuinka yrittäisitte lausua jonkin alakulttuurin suohon,
voin vain todeta, että hyvä Yrkkä!
Nykyaikana
trendit eivät enää kehity jonkin jättiläisen sanelemana. Muoti on ilmiö, jota
seuraa tietty kannattajajoukko. Esimerkkinä nyt vaikka nk. ”hipsterit.” Yhtenä
päivänä yksi joukko ihmisiä päätti hakea inspiraatiota kaduilta. Lopputuloksena
oli lookki, jota voisi luonnehtia kodittomaksi metsuriksi. Millään isolla
muotitalolla ei ollut tähän näkyvää vaikutusta. Nyt se on kuumin juttu, ja
kohta menneisyyttä. Sama kävi aikanaan grungenkin kohdalla. Luovat tuulet
puhaltavat vapaasti internetin yleistymisen jälkeen. Trendit luovat itsensä, ja
ihminen seuraa, jos se sopii hänen persoonaansa. Kansa tallaa omia polkujaan.
Teidän siellä ylhäällä on tultava perässä, jos tahdotte säilyttää asemanne. Blabbermouthin alentuessa metallisetien
senssipalstaksi tilalle nousee uusia tekijöitä, jotka tulevat vavisuttamaan
Blabbermouthin asemaa ”metallimusiikin
CNN:nä”. Viisaat miehet ovat joskus todenneet kaikkien kulttuurien toistavan
samoja ennusmerkkejä kulttuurin vääjäämättömän tuhon partaalla. Vai onko
mielestäsi Blabbermouthin ”uutisotsikko” ”Hottest
chicks in metal” CNN:n tasoista journalismia?
Puhutaan
kuitenkin musiikista. Metallia kuluttaa tietynlainen joukko ihmisiä. He
kuuntelevat tietynlaista musiikkia, he näyttävät tietynlaisilta, jopa puhuvat tietyllä
tavalla. Se mitä te sieltä norsunluutorneistanne näette, on valtavirtaa.
Valtavirta näkyy ja kuuluu ilman, että tarvitsee asiaan tarkemmin syventyä. Todellinen
metallin ydin ei koskaan ole ollut kunnolla valtavirtaa tai sitä koskaan
halunnut ollakaan. Metallilla oli oma huippukautensa hiljattain, mutta kuten
kaikkien trendien luonteeseen kuuluu, jokin toinen aalto tulee nousemaan, kun
edellisen huippukohta on jo ohitettu.
Metallin
henki on ulkopuolisuudessa. Pohjimmiltaan kysymys on kapinasta. Asenteena on:
jos et pidä meistä, voit saman tien lähteä kävelemään. Asenteeni on outo? Okei,
mutta kerro perusteellisesti, mistä siinä sinä et pidä ja miksi? Mielestäni
maailma tarvitsee juuri nyt metallimusiikkia. Metallimusiikki on suurien
tunteiden tykitystä! Huutomerkki! Uskon metallimusiikin nousevan jälleen
pinnalle, muodossa tai toisessa. Perustelen vähän näkemystäni tarkemmin: Useassa
kolkassa maailmaa ei ole mahdollisuutta puhua vapaasti mielipiteistään
julkisesti. Silmukka on jopa Euroopan mittakaavassa kiristynyt. Kansanryhmää
”kiihottamaan” tarkoitettu mielipide voidaan tulkita laittomaksi, jopa täällä
kotisuomessa. Aikamme selkeästi vaatii kovaa ääniä ja myötäilemättömiä
asenteita. Kun katson nuorempia polvia ja heidän kasvattajiaan silmiin, voin
vain ihmetellä mistä tämä tutiseva ihmishyytelö on peräisin? Porukka pelkää
omien askeleittensakin vahingoittavan maapalloa!
Minulla
on kehitysehdotus vallitsevalle ilmapiirille. Sen sijaan, että opettaisimme
kaikkia pelkäämään joka, vitun, ikistä rasahdusta, viekää lapsenne kunnon
kauhujen esikartanoon! Metallifestareille tai -klubille. Halusitte sitä tai
ette, ne ovat olemassa, ja kansa tuntuu tykkäävän. Enkä ihmettele. Kuulunhan
itsekin tähän kauhun filosofiaan uskovien piiriin. Kauhuleffojen tapittaminen
voi olla terapeuttista ja opettavaista. Pelkonsa kohtaamalla oppii jotain
oleellista myös elämästä. Se, että jokin pelottaa, ei aina ole paha asia.
Peloistaan pääsee yli. Se karjuva setä voi aluksi pelottaa. Iso parta, pentagrammin
muotoinen tatuointi sydämen päällä, ääni kuin helvetin syövereistä henkiä esiin
manaavalla ihmispedolla. Hetken kuitenkin kun malttaa mielensä, ja keskittyy
hetkeen, saattaa huomata itsestään jotain uutta. Pelon kanssa voi elää
vierekkäin. Voit jopa oppia pitämään siitä! Ilmestyskirjan peto ei ole mikään
yliluonnollinen asia, se onkin vain hassu setä, jolla oli selkeästi paha päivä
tätä miettiessään. Eikä tämä outo tunne kaikkialla kehossani ole minua vielä
tappanut. Helvetti! Täähän on SIISTIÄ! Saatat ymmärtää, että järki voittaa.
Saatat ymmärtää ympärilläsi olevia ihmisiä ja heitä kahlitsevien pelkojen
rutistavan voiman. Saatat nähdä itsesi oikeasti vapaana. Saatat tuntea suuria
tunteita laidasta laitaan. Saatat tuntea, mitä tarkoittaa olla elossa.
Oikeasti.
Löytääkseen
tämän aktiivisen ja järkyttävän laajan maanalaisen armeijan, on katsottava
sinne, minne parrasvalot eivät paista. On käytävä siellä, mistä et voi
sataprosenttisesti tietää, tuletko edes viihtymään? ”Ketä nää on? Mitä ne
oikein tekee täällä?” On merkattava kalenteriinsa avointa mieltä muutaman
tunnin verran ja unohdettava CV-elämänsä. On kohdattava ennakkoluulonsa, ja on
oltava valmis päästämään irti. Tässä on se alkukantainen voima, joka ei tule
koskaan kuolemaan pois.
Tiedän
toisaalta, että tästä Saku Schildt ei puhunut suoraan vihjatessaan
metallimusiikin olevan eilisen päivän tuulia. (Vai oliko tarkoituksesi vain
provosoida toimintaan? ;)) Tosiasia kuitenkin on se, että aktiiviset underground
-tekijät ovat se voimavara, mistä joku päivä tulee ponnistamaan se seuraava Nightwish tai Stone. Minusta ongelma onkin paljon monisyisempi, ja vaatii siksi
tätä kyseenalaistamisen ilmapiiriä lisää. Uskon siihen, että sanoilla on
todellista valtaa, ja Sakun kirjoituksen kaltaiset julistukset saavat lukijansa
uskomaan, että asia todellakin on niin. Teille kaikille Sakun kanssa samaa
mieltä oleville minä sanon, että mene paikalliseen heviluolaasi viikonloppuna,
katsele ympärillesi ja sano, onko koko kulttuuri kuollut ja kuopattu? Jos et
pitänyt näkemästäsi, ei se mitään. Täältä katsottuna meillä menee helvetin
hyvin ilman sinuakin!
