17.1.2015

"Itsemurhassa on melekeen aina jotakin koomista."



Matti Riekki: Täältä Pohjoiseen – Sentencedin tarina. 2014. Like. 262 s.

Joka ikinen tästä kirjasta kertova artikkeli tai arvostelu alkaa varmaankin kutakuinkin samoilla sanoilla, mutta: siitä tulee tänä vuonna kuluneeksi kymmenen vuotta, kun Sentenced, yksi suomalaisen raskaamman musiikin uranuurtajista, julkaisi hautajaisalbuminsa ja veti enemmän tai vähemmän kuvainnollisen hirttoköyden kaulaansa. Monessa metallimediassa keitetty toimittaja Matti Riekki on saanut vihdoin monien vuosien kyselyjen jälkeen luvan taltioida bändin tarinan yksien kansien väliin. Olen kirjailijan (ja varmasti monien muiden) kanssa samaa mieltä siitä, että hyvä, kun näin tapahtui!

Teoksen punainen lanka käy ilmi heti esipuheen loppupuolelta, kun Riekki summaa: ”Maalina on mahdollisimman rehellinen tilinteko siitä, mitä oli soittaa yhtyeessä nimeltä Sentenced.” Juurikin tätä tämä teos pitää sisällään. Se ei ole kuiva historiikki, jossa luetellaan vuosilukuja ja myyntilukuja toisensa perään, ja kerrotaan etäiseen historiankirjamaiseen tyyliin ”jostain bändistä”, jonka ura eteni näin ja noin. Vaan tämä on mukaansatempaavaa ja elämänmakuista tarinointia bändistä nimeltä Sentenced, sen jäsenten itsensä sekä muutaman muun touhua lähempää seuranneen ihmisen näkökulmista kerrottuna. Riekki on osannut rakentaa haastatteluihin pohjautuvan kirjan niin, että kaljatuopposten äärellä jutustelusta muodostuu kutakuinkin kronologisesti ja johdonmukaisesti etenevä kuvaus Sentencedin taipaleesta Pohjois-Pohjanmaalta maailmalle ja hautaan. Tyyli on äärimmäisen toimiva ja viihdyttävä, ja allekirjoittanut lukikin opuksen lähes yhdeltä istumalta. 

Kellekään ei varmaankaan tule yllätyksenä, miten suurta osaa kuningas alkoholi näyttelee tässä tarinassa. Läträtty on. Kirjasta löytyykin toinen toistaan uskomattomampia tarinoita, joissa alkoholilla todellakin on ollut osuutta asiaan. Jotkut niistä ovat kaljat nenästä purskauttavan hupaisia, kun taas jotkut vetävät hiljaiseksi niin haastatellut kuin lukijankin. Viinanhuurusta paistaa läpi myös bändin miekkosten pimeä, mutta juuri sen takia hulvaton huumorintaju, sekä äärimmäisen rehellinen ja karu elämänasenne, jotka ovat aina huokuneet myös Sentencedin musiikista ja live-esiintymisestä.

En voi jättää sanomatta, etten voinut olla vetämättä yksi yhteen viime vuonna ilmestyneen Sami Lopakan Marras-romaanin kanssa. Kuten sen takakansitekstissä sanotaan: ”Marras on tarina pohjoissuomalaisen bändin Euroopan-kiertueesta: road-romaani, kertomus kaveruudesta, viinasta, pimeydestä ja kotiinpaluusta.” Tiettävästi Lopakka on ottanut melko paljon vähintäänkin vaikutteita Sentenced-kokemuksistaan, mutta toki Marras on silti fiktiivistä kertomakirjallisuutta, siinä missä Täältä Pohjoiseen on bändielämäkerta. Tätä vertailua en missään nimessä sano pahalla, mutta onhan se vähän hassua, että näin lyhyen ajan sisällä tavallaan ilmestyy kaksi kirjaa samasta bändistä – jos näin kärkkäästi tahtoo asian ilmaista. Marras on kuitenkin myös äärimmäisen vahva esikoisromaani ilman Sentenced-yhteyksiäkin, ja jättää odottamaan innolla jatkoa Lopakan kirjailijauralle.

Palatakseni kuitenkin vielä varsinaiseen asiaan, Täältä Pohjoiseen on a) jokaisen Sentenced-fanin lukemistoa, ja b) jokaisen hyvistä bändielämäkerroista pitävän ihmisen ”must read”. Moni on saattanut vuosien varrella miettiä, että miksi, oi miksi Senarit lopetti, ja tämä teos avaa kyllä niitä syitä kiitettävästi. Nyt alan itsekin olla yhä enemmän sitä mieltä, ettei bändillä ihan oikeasti ollut muuta vaihtoehtoa. Touhu olisi mennyt vain rumaksi ja entistäkin traagisemmaksi, jos bändi olisi hammasta purren vielä jatkanut – uskallan ennustaa näin, koska tällaiset merkit ovat luettavissa myös tästä kirjasta. Aika aikaansa kutakin ja niin edelleen. Kiitos Sentencedille, ja kiitos Matti Riekille, joka kokosi tämän tarinan meidän kaikkien luettavaksi. Ei se siitä!

Tätä kirjoittaessa soi: Sentenced – Buried Alive (live-dvd)

- Anna-Leena Harinen / Susiraja Metal Club ry:n varapuheenjohtaja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti