En ollut kieltämättä pitkään
aikaan odottanut mitään keikkaa näin kovasti. Kaikki kolme illan
esiintyjää on tullut joskus todistettua livenä, ja kahden viimeisen bändin
näkemisestä on kulunut aikaa jo useampi vuosi. Moonsorrow on ollut itselleni
vuosien saatossa ehkäpä se kaikkein tärkein metallibändi, jonka fanitus on vain
syventynyt aina siitä lähtien, kun ostin albumin Voimasta ja Kunniasta lukion ekskursiolla Helsingin Free Record
Shopista. Ja mikäs siinä, kun illan anti oli muutenkin sangen herkullinen,
ainakin noin periaatteessa.
Homman avasi joensuulainen Inthraced.
Keikan ensi-iskuilla luulin harmikseni, ettei paikalle ollut eksynyt juuri
ollenkaan väkeä. Mutta kuten niin usein Kerubissa, ravintolan puoli siirtyy
saliin vasta ensimmäisen biisin aikana, ja avausrallin loputtua huomasin olan
yli vilkaistessani, että sali oli jopa yllättävän täynnä. Paikalliset bändit
kiinnostavat ja hyvä niin. Inthraced on kehittynyt muutamassa vuodessa
mielestäni yhdeksi maamme lupaavimmista melodista death ja black metalia
yhdistelevistä orkestereista. Kun tähän ynnätään vielä virtuoosimainen
soittotyöskentely, voidaan tulevaisuuden ennustaa olevan suotuisa. Seuraava
keikka taitaakin olla Wacken Metal Battlessa Kuopion Henkassa, joten ei vielä
tiedä mitä kaikkea tästä seuraa.
Sotajumala oli illan toinen
esiintyjä. Bändi julkaisi omakustannealbumin taannoin, ja ilmoitti lopettavansa,
mikäli ottaa rahallisesti persnettoa prosessista. Rohkea veto ja hyvin
mielenkiintoinen sellainen. Vaikka kyseessä on hieno bändi, ja esimerkiksi Teloitus pyörähtelee vieläkin omalla
lautasella, mielestäni uusin levy Raunioissa
oli ehkä Sotajumalan heikoin esitys yhdessä sitä edeltävän Kuolemanpalveluksen kanssa. Lähdin näin ollen semisti skeptisenä
keikalle. Kuinkas sitten lopulta kävikään! Keikka oli silkkaa murhaa alusta
loppuun. Yllätyksekseni myös uudet biisit toimivat tiukasti livenä. Sotajumala
on LIVEBÄNDI! Pitti ja fleda pyöri kysymättäkin, ja koko yleisö oli hyvin
messissä. Olipas lievästi ilmaistu. Orkesterin ja eritoten nokkamies Mynnin
lavaesiintyminen on niin karismaattista, että yleisö syö vaikka kourallisen
matoja bändin kädestä. Aivan loistavaa!
Varoitus! Keikkakokemus on suodatettu fanilasien lävitse. Saattaa
sisältää kritiikinjäämiä. Olin
Sotajumalan pitin jäljiltä fyysisesti melko rikkinäinen mies. Illan
pääesiintyjän läsnäolo sai kuitenkin staminan ehtymään. Näin viimeksi Moonsorrowin
Varjoina kuljemme kuolleiden maassa -levyn
julkkarikeikalla Nosturissa, ja se oli yksi hienoimpia keikkakokemuksia, joita
allekirjoittanut on todistanut. Tilasin etukäteen vähintään uskonnollista
kokemusta, ja sellaisen myös sain. Voi veljet, mikä keikka! Mitä tähän voi sanoa?
Tykkäisin varmaan keikasta, vaikka lavalla olisivat ainoastaan alastomat
Sorvalin serkukset soittamassa nahkahanuria. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut,
vaan kyseessä oli helposti bändin paras tähänastisista keikoista, joita olen
päässyt näkemään. Settilista oli täydellinen! Kun Pimeä lähti jo toisena biisinä, tiesin että olen todistamassa
jotain legendaarista. Viimeistään siinä vaiheessa, kun spiikissä kuului
mainittavan jotain jäiden jättiläisistä, miltei romahdin. Jotunheimin muistelu laittaa ison miehen herkistymään pelkästään
tätä raporttia kirjoittaessa. Vielä encorena Huuto ja etenkin Sankaritarina,
niin jouduin sellaiseen euforiaan, jota en ole kuunaan kokenut. Kelpasikos myös
muille? Kyllä taisi kelvata. Vilkaisin Sankaritarinan kuoro-osuuden aikana
taakseni: pelkkiä ihmisiä, joiden suut olivat asennossa ”duckface monttu
ammollaan”. Aivan mieletöntä, kerta kaikkiaan. Kiitos Moonsorrow, että olet
olemassa!
Seuraavana päivänä parannellessani
sotahaavojani kotisohvalla, mietin, olikohan tämä paras keikkailta, jota olen
asiakkaana todistanut. Hyvin lähellä se ainakin oli, sillä kaikki bändit
ylittivät odotukset moninkertaisesti. Kuitenkin se viimeinen niistä… Nääh,
olkoon menneeksi. Onhan tätä jo hehkutettu muutenkin. Paras keikka ikinä!
- Petri Lauronen / Susiraja Metal
Club ry:n puheenjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti